Goodbye, fat!

Ohhoh. Tämä päivä alkoi hyvin, paino oli taas hivuttautunut alaspäin, jei! En ole millään tarkalla dieetillä, koitan vain katsoa syömisiäni ja liikkua paljon, ja näin ollen päästä parempaan kuntoon jotta olisin pirteä ja menevä vielä vanh(emp)anakin! Toisaalta tiedän kuitenkin, että painossani on minulle ylimääräistä n. 5-6 kg, joten ei haittaa jos ne tippuvat tässä matkalla. Menen tässä oletetuilla miinuskaloreilla (mutu-tuntumalla, seurailen painon kehittymistä ja oloa), kunnes alkaa olla aika panostaa salitreeniin ja lihaskasvuun kunnolla. Vielä en sitä jaksa, tahdon ensin fläsät pois tieltä (jotta pääsen näkemään rakkaat lihakseni paremmin, hah!).

Mulle tämmöiset puuhat ovat hieman hankalia. Tiedän, että voisi ottaa järjen käteen: laskea oman kulutukseni, laskea päivittäisen ravinnonsaantitarpeeni ja sitten rakentaa fiksu ruokavalio, joka sisältää juuri oikean määrän prodea, hilareita ja rasvaa. Tässä vaiheessa kuitenkin historiani tunkee esiin ja haitaksi. Ei, en ole entinen anorektikko tai muutenkaan ollut syömishäiriöinen, mutta muotoillaan se näin, että olen aikanaan osittain omasta tahdosta ja osittain painostuksesta seurannut ruokavaliotani ja painoani niin järjettömän tarkkaan, että se alkoi lopulta ahdistaa ihan mahdottomasti. Siitä seurasi aikakausi, jolloin en halunnut ajatella YHTÄÄN mitä syön. Vasta noin vuoden ajan olen pystynyt ajattelemaan ruokaa myös terveellisyys-kantilta, sitä ennen se oli vain ahdistavaa. Ja tuosta syystä en tahdo nytkään mennä liian tarkkoihin asioihin. Syön sen verran mitä tunnen tarvitsevani, ja seurailen mitä tapahtuu kehossa ja vähän vaa’allakin. Ehkä joskus vielä löydän energiaa ja kiinnostusta ravintoni tarkempaan tiirailemiseen, mutta sen aika ei taida olla ihan vielä. Tällä hetkellä tuo ”syömisteni katsominen” on sitä, että pyrin välttämään perinteisiä herkkuja, ainakin muulloin kuin viikonloppuisin, ja pyrin syömään sellaisia annoksia, joista tulen sopivasti täyteen, en ähkyyn. Lisäksi koitan lisätä vihannesten ja hedelmien määrää päivittäisessä syömisessä. That’s it :)

Syy tähän tarkkailuun löytyy ihmeellisestä pullistumisesta, jota olen kokenut parin viime vuoden aikana. Vielä alkuvuodesta 2010 olin hyvässä kunnossa, mutta sitten kesän 2010 jälkeen alkoi paino kasaantua. Kesällä 2011 sain järkyttyä, kun jouduin ostamaan H&M:stä mekon kokoa 40, kun aiemmin käytin vaatekokoja 36 ja S. Ilmeisesti kuitenkin selitin itselleni kyseessä olevan H&M:n erikoisen kokotaulukon, koska en tehnyt asialle mitään.. Vasta tänä syksynä etelänreissun jälkeen havahduin, että asialle täytyy tehdä jotain, sillä painoni oli korkeampi kuin kai koskaan. Ehkäpä en ollut jaksanut hätääntyä kunnolla aiemmin, sillä olin edelleen normaalipainoinen, joten en virallisesti lihava, mutta onhan se nyt inhaa kun mitkään omat vaatteet eivät meinaa mahtua! Ja mulla on niiiiiin ihania vaatteita, että tahdon mahtua niihin :) Lisäsyitä tähän ryhdistäytymiseen on mm. se, että olen vihdoin saanut suunniteltua valmiiksi sekä kuvan, että sijainnin jo yli 10v haluamalleni tatuoinnille, joten pitää saada kroppa kuntoon, että sen kehtaa hakata ihoon, toivottavasti ensi kesänä ♥ Plus täytän ensi kesänä 30v, joten olisihan se suotavaa olla silloin kunnossa. Silloin, ja kaikki ne miljoonat vuodet sen jälkeen. Tarkoitus on saada aikaan keho, joka jaksaa vaikka läpi kiven harmaan! Ja onhan lihakset aivan mielettömän upeita..

Minäpä siirryn tästä arvuuttelemaan menisikö sitä tänään Combatiin vai salille ;)