Jotkut päivät ovat jänniä. Siis tällaiset, kun itse olet hyvällä tuulella, mutta tuntuu kuin universumilla olisi jotain hampaankolossa ja pitkin päivää erinäiset pikkuasiat tuntuvat olevan sinua vastaan. En jaksanut edes laskea kuinka monta kertaa omena putosi kädestäni syödessäni sitä. Tiskatessani jälkiruokakippoa luonnollisestikin kasa tiskivettä roiskui housuille. Tiskiharja putosi käsistä. Jogurttipurkkia (se partaäijäpurkki, jossa on erillinen suljettava kansi aivan kuten isommissa hillopöniköissä) sulkiessani jogua onnistui roiskumaan naamalleni. Vähän jo pelotti ottaa lasista hillopurkkia jääkaapista, olin varma että se putoaa lattialle mennen rikki ja sotkien paikat mennessään. Siinä viimeisen parin tunnin tapahtumat - jos kertoisin koko päivän tarinat, niin siinä menisi jo melkoinen tovi.
Mitä tämä on? En tietääkseni ole ollut ilkeämielinen tai tehnyt väärin ketään kohtaan, niin että tämän voisi laskea karman kuittailuksi. Tai no, myönnettäköön, että hyrisin hieman tyytyväisyydestä lukiessani kaverin FB-päivitystä, johon oli linkitetty uutinen, että tämän keväällä menehtyneen 8-vuotiaan lapsen isä olisi mukiloitu vankilassa. Mutta oli syy pieniin vastoinkäymisiin mikä tahansa, minä en aio lannistua :) Tästä EI tule huono päivä. Päivähän on kuitenkin itsessään vallan mahtava. Aurinko paistaa, ja se riittää pelastamaan päivän kuin päivän (olen pienoinen aurinko-fanaatikko, mutta kukapa ei). Lisäksi eilinen pyörälenkki ilahduttaa yhä edelleen. 21,8 km ja ties kuinka monta kaloria ;) YES! Tosin loppumatkasta lähes rikoin ketjut niin, että nyt täytyisi etsiä jostain uudet ketjut ja toivoa, että osaan asentaa ne oikein :D
Parempaa ja aurinkoista loppupäivää kaikille! :)
Taustakuva täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti